Was Ear

 

FIN: Koskikorva
Skp: Kolli
Ikä: 4v. (s. 23.4.2012) (k. 17.11.2013)
Arvo: Soturi
Väri: Musta/valkoinen
Silmien väri: Kullan meripihka
Ulkonäkö: Komea ja siro, mutta hyvin ketterä ja voimakas kissa. Pitkä häntä ja suipot korvat.
Korkeus: 30cm
Paino: 4,5kg
Kumppani: Hiiriturkki
Ollut Ominaisuus: Nopeus
Kuolinsyy: Kissan tappama
 

Luonne:
Koskikorva oli hyvin itseppäinen, eikä uskonut muita, ennenkuin se oli kyseisen asian omin silmin nähnyt. Koskikorvalla oli aina vauhti päällä, sillä se vei päänsä joka paikkaan. Tämä oli myös hyvin kömpelö ja joutui aina kaikenmaailman hankaluuksiin. Koskikorva oli myös välillä hieman herkkä, joten pienetkin sattumukset oli kerrottava ja valitettava oitis parantajalle. Kaikki ihmettelivät aina missä tämä kolli mahtoi olla ja pian tämä palasikin jo metsästä. Tämä ei koskaan ilmoittanut minne mennisi ja vähät välitti aina komennuksista. Koskikorva tunnettiin elämänhaluisena ja pirteänä hunsvottina, joka oli silti aina täsmällisesti ajoissa.

 

Saalistaessa:
Koskikorva oli tehokas saalistaja ja pystyi metsästämään missä olosuhteissa tahansa. Kolli oli tasapainoinen ja hyvin hiljainen puissa, nopea ja ketterä maassa, sekä hiljainen ja ketterä kasvillisuudessa ja kivillä. Pienet saaliit olivat tämän kollin erikoisalaa, ja niihin tämä yleensä tyytyykin.

 

Taistellessa:
Koskikorva tiesi minkä puolesta taistella, vaikkei sitä arkielämässä yleensä nähtykään. Koskikorva oli kunniakas ja laumansa puolesta taisteleva, mutta suuttuessaan hyvinkin raivokas ja pelottava vastus, joka kynsi ja raapi vailla minkäänlaista taktiikkaa, joka yleensä osoittautuukin varsin hyväksi tavaksi. Väistöjä tämä kolli teki harvoin, sillä kärsivällisyys ei ollut Koskikorvan parhaita ominaisuuksia. Sen sijaan tämä oli nopea ja tarkka iskijä, joka osui aina kohteeseensa.

 

Laumassa:
Aina herjaamassa muita tai pyörimässä yksin metsässä. Koskikorva oli pieni kissa isossa kehossa. Tältä ei puuttunut huumorintajua tai pirteyttä ja elämäniloa. Myös sen hullunkurinen luonne veti puoleensa, sekä tietysti kuuluisat hupsut iskulauseet. Koskikorva haastoi usein riitaa muiden kollien kanssa ja aika-ajoin varmisti paikkansa laumassa, sillä tämän selvänä päämääränä oli nousta mahdollisimman ylös arvoasteikolla ja olla tunnettu ja hyvä soturi.

 

Jälkeläiset:
Fall Paw & Vole Paw

Sisarukset:
Pluto Nail & Wave Coat

Sisarusten pennut:
Reed Look & Slush Arrow

Vanhempien sisarukset:
River Mind
Lea Paw, Wheat P aw &  Salt Hay 

Serkut:
Foam Head, Smoke Line, Spark Mind & Splash*

 

i. Moon Tail	ii. .?.¤*	iii. .?.¤*	iiii. .?.¤*
			iiie. .?.¤*
		iie. .?.¤*	iiei. .?.¤*
			iiee. .?.¤*
	ie. .?.¤*	iei. .?.¤*	ieii. .?.¤*
			ieie. .?.¤*
		iee. .?.¤*	ieei. .?.¤*
			ieee. .?.¤*
e. Rain Lily	ei. Water Star	eii. .?.¤*	eiii. .?.¤*
			eiie. .?.¤*
		eie. .?.¤*	eiei. .?.¤*
			eiee. .?.¤*
	ee. Grass Moon	eei. Aspen Star*	eeii. Straw Star*
			eeie. Hare Moon*
		eee. Poppy Moon*	eeei. .?.¤*
			eeee. .?.¤*

 

*=kuollut
¤=ei meidän laumaan kuuluva

 

Historia:
Koski(Koskikorva), Laine(Laineturkki) ja Pluto(Plutokynsi), syntyivät hyvään aikaan juuri ennen Viherlehteä emonsa ensimmäiseen pentueeseen, josta Koski oli toinen syntynyt pentu. Tultuaan oppilasikään Koski sai nimekseen Koskitassu ja opettajakseen hän sai Mustaviiksen. Heti ankaran koulutuksen päätyttyä oppilas sai nimekseen Koskikorva.

Eräänä päivänä nuori soturi tapasi metsässä erakko naaraan, Hiiriturkin, jonka kanssa tämä tuli hyvin toimeen. Ei mennyt kauaa kun ystävykset ihastuivat toisiinsa ja pitkään tapailivat salaa, muiden tietämättä lainkaan kyseisestä naaraasta. Samoihin aikoihin tämän setä Jokihammas ja tämän kumppani Tulikukka saivat Koskikorvalle neljä serkkua, Loiskeen, Kipinän, Savun ja Vaahdon (Kipinämieli, Savujuova & Vaahtopää). Myös Koskikorvan veli Plutokynsi sai kaksi pentua Lumipallon kanssa, Kaislan ja Loskan (Kaislakatse & Loskatassu), mutta kukaan ei tiennyt pentujen isästä mitään.

Tuli vihdoin aika, kun Koskikorva uskalsi vihdoin tuoda Hiiriturkin laumaansa, missä tämä onneksi otettiin ilolla vastaan. Heti alkuun Hiiriturkki sai arvokkaan tehtävän toimia Tulikukan pentujen varaemona näiden emon surressa menetettyä pentunsa.

Myöhemmin myös Koskikorva ja Hiiriturkki päättivät yrittää perheenlisäsystä, mutta Koskikorva ei koskaan ehtinyt kuulla uutisia, kun tämä jäi yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja menehtyi metsässä. Syypäätä tähän kukaan ei tiennyt, vaikka kyseessä oli oma laumalainen, Kipinämieli, joka oli Tummaturkin käskystä murhannut Koskikorvan, joka oli aiemmin kuullut puolivahingossa osan kaksikon suunnitelmista... Hiiriturkki lupasi kuitenkin kuolleelle kumppanilleen, että tulisi hoitamaan heidän ensimmäisen ja ainoan pentueen hellästi ja että he tulisivat tuntemaan isänsä, vaikkeivat tätä koskaan nähneetkään.

 

Kuvia: